Vesivärit, akvarellit ja guassit – Mitä ne ovat ja miten ne eroavat toisistaan?

Vesiväri eli akvarelli

Vesivärit ovat läpikuultavia maaleja, joissa hienoksi jauhettu pigmentti on sekoitettu arabikumista valmistettuun sideaineeseen. Arabikumi puolestaan on lähes väritön ja hajuton kasvikumi. Sitä saadaan kahden piikikkään akaasialajin eli kumiakaasian ja sudaninakaasian maitiaisnesteestä. Arabikumia käytetään esimerkiksi liimana, lääkkeiden ja väriaineiden sideaineena, sekä elintarvikkeiden lisäaineena sakeuttamiseen.

Vesivärit levitetään paperille veden avulla, jolloin väri jää kevyeksi ja valoa läpäiseväksi. Vesiväreillä voi kerrostaa sävyjä, luoda pehmeitä väriliukuja ja maalata herkkiä yksityiskohtia. Veden määrää voi vaihdella mielin määrin, jolloin maalaukseen voi saada hyvin erilaisia efektejä.

Akvarelli on itse asiassa sama asia kuin vesiväri – sana on vain kansainvälisempi ja usein käytössä esimerkiksi taideopetuksessa ja kirjallisuudessa. Sana ”akvarellimaalaus” viittaa vesivärillä tehtyyn taideteokseen. Taideaseman akvarellivärit löydät täältä.

Peiteväri eli guassi

Guassi (gouache, peiteäri) muistuttaa koostumukseltaan vesiväriä, mutta siinä on enemmän pigmenttiä ja usein myös valkoista täyteainetta, kuten liitua. Tämä tekee guassista peittävämmän ja mattapintaisen. Sillä voi maalata kerros kerrokselta ilman, että alemmat kerrokset kuultavat läpi, ja se sopii erinomaisesti esimerkiksi graafisiin kuvituksiin ja tasapintaisiin värialueisiin. Taideaseman guassit löydät täältä.

Akvarellisiveltimet

Taiteilijasiveltimiä on runsaasti erilaisia, eikä yksi sivellin sovellu kaikkeen. Esimerkiksi akryylimaaleille tarkoitettu sivellin harvoin toimii hyvin akvarellimaalauksessa. Akvarellisiveltimien erityispiirre on se, että ne on suunniteltu pidättämään runsaasti vettä ja vapauttamaan se hallitusti, minkä vuoksi ne ovat pehmeitä, joustavia ja usein joko luonnonkarvaa tai korkealaatuista synteettistä kuitua. Ylellisimmät luonnonkarvat, kuten kolinsky-näädän karva, tunnetaan erinomaisesta vedenpidätyksestään ja kestävyydestään, kun taas oravankarva on pehmeämpää ja ihanteellista suurille, tasaisille laveerauksille. Vuohenkarva on hyvin pehmeää ja imukykyistä, ja sitä käytetään erityisesti isommissa mop- ja wash-siveltimissä. Akvarellityöskentelyyn sopivia siveltimiä löydät täältä.

Guassisiveltimet ovat puolestaan hieman jämäkämpiä ja kimmoisampia, sillä guassi on paksumpaa ja peittävämpää kuin akvarelli. Siksi guassissa suositaan usein napakampaa luonnonkarvaa, kuten sianharjasta, tai moderneja synteettisiä kuituja, jotka ylläpitävät muotonsa ja antavat tasaisen, peittävän vedon. Vaikka samoja siveltimiä voi käyttää molempiin tekniikoihin, akvarellissa korostuvat pehmeys ja veden hallinta, kun taas guassissa tarvitaan napakkuutta ja muodonpitoa, jotta värimassa levittyy tasaisesti.

Akvarellimaalauksen historia ja nykyisyys

Akvarellimaalaus on yksi vanhimmista maalaustekniikoista: varhaisimmat vesipigmentillä tehdyt maalaukset löytyvät jo muinaisista egyptiläisistä hautamaalauksista. Keskiajalla vesivärejä käytettiin valaistujen käsikirjoitusten koristeluun, mutta varsinainen akvarellitaide yleistyi Euroopassa 1700-luvulla. Erityisesti brittiläiset taiteilijat, kuten William Turner, hyödynsivät tekniikkaa maisemamaalauksissaan, luoden dramaattisia valon ja värin tulkintoja.

1800-luvulla akvarellimaalauksesta tuli suosittua sekä taiteilijoiden että harrastajien keskuudessa. Tunnettuja akvarellin mestareita ovat esimerkiksi John Singer Sargent, jonka löysä ja virtuoosimainen sivellintekniikka teki vaikutuksen, sekä suomalainen Akseli Gallen-Kallela, joka hyödynsi akvarellia niin luonnostelussa kuin valmiissa teoksissa.

Nykyään akvarellimaalaus on saanut uuden nousun: sosiaalinen media on tuonut näkyvyyttä niin perinteisille maisemamaalauksille kuin moderneille, kokeellisille vesiväritöille. Tekniikkaa käytetään yhä taiteessa, kuvituksessa, muotisuunnittelussa ja jopa pelitaiteessa, ja monet taiteilijat yhdistelevät vesiväriä digitaalisin menetelmin.

Ominaisuus